Arjen kiireet vievät mennessään

Blogimme on päässyt hiljentymään arjen puuhien vietyä aikamme. Eteen on tullut itse kullekin isoja ja pieniä murheita. Läheiset ovat tarvinneet tukea ja me tukijat vastapainoa ja henkireikiä.

Minulle henkireikänä ovat toimineet talven puuhat: kolaaminen, pulkkamäki, luisteleminen ja hiihto. Hiihtämistä olisi pitänyt jo tehdä useamminkin, mutta yritän olla syyllistämättä itseäni (, vaikka se on hiton vaikeaa!).

Välillä arki tuntuu tukahduttavalta astianpesukoneen täyttöineen ja pyykkivuorineen, ja välillä taas tuntuu, ettei selviäisi ilman lapsia. Lapset tuovat syyn pitää itsensä kunnossa ja arjen pyörimässä, vaikka mitä tulisi vastaan. Lasten takia on tsempattava silloinkin, kun tuntuu että kaikki voimat on jo viety. Voipa käydä niinkin, että kesken väsymyksen huomaakin olevansa onnellisempi kuin kukaan muu, koska saa olla niin ihanan perheen jäsen, ja nähdä ihmeellisten lasten kasvavan ja kehittyvän.

Tällä kirjoituksellani haluan vain todeta, että niin paljon kuin lapset vievätkin energiaa, ne tuovat sitä myös enemmän elämänilon ja merkityksen muodossa kuin mikään muu asia maailmassa. Ja vielä kaikille meille tsemppihenkeä Eeva Kilven lainauksella: "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää". Voimia kaikille arkeen!

Päivän pitenemisen huomaa jo. Viime päivinä on ollut upeita rusotuksia.