Olen viime aikoina kuunnellut paljon Eve Mantua - kiitos sen, että Yle Radio 1 tarjoaa sitä podcastina. Hän kulkee mukanani työmatkoilla ja joskus lounastauollakin.
Eve Mantu on äiti ja lähestyy aihettaan aina itsensä kautta, joten ohjelma on todellinen äitiohjelma.
Muutamia tärppejä:
Vammaisvammaisuus - itse en tunnusta kärsiväni siitä, koska aihe on minulle elinikäinen tuttu, mutta jos olet vammainen suhteessa vammaisiin, niin hoida ihmeessä itsesi kuntoon. Siitä voi toipua! Eri tavoilla pitkäaikaissairaita tai vammaisia lapsia alkaa olla lähipiirissä jo monta, joten kiva, että aiheesta on tehty ohjelma hiekkalaatikkonäkökulmasta.
Sokeririippuvuus - Eve väittää, että on äitien ammattitauti avata karkkipussi kello 21 ja hankkia sokerihumala. Ai että kolahti! Ja saman tien tein päätöksen, joka on tähän asti pitänyt, nimittäin pyristelen irti. Viikko mennyt ilman, jee jee! Miksi juuri nyt? Koska hän tenttasi ravintotietäjältä kaikki pitkän ja lyhyen ajan terveysvaikutukset: masentuneisuus, kiukkuisuus, hormonihäiriöt, tulehdusalttius ja tietenkin vanhuusiän diabetes.
Ohjelmaa eräästä "hyvästä ihmisestä" en enää löydä teille Areenasta, mutta keskustelu siitä on ollut vilkasta Even blogissa. Havahduin sitä kuunnellessani siihen, että maantietoni on taas kerran muuttunut, kun en kulje enää rattaiden kanssa. Kuusi vuotta minua ohjasivat rattaat (vai oliko se toisinpäin?) kaupungissa kulkiessani. Nyt esimerkiksi siihen, miten arvioin matkojen pituuksia, vaikuttaa eniten pikkujaloilla otettujen askelten lyhyys.
Kiitos, Eve Mantu.
Entäs, kun klo 21 tsihahtaa oluttölkki auki... Jotenkin sitä tuntee "ansainneensa" olusen ja röhnäyksen sohvalla. Terveysvaikutukset lienevät samaa luokkaa kuin sokerihumalalla.
VastaaPoistaRiippuu varmaan määristä. Olisko niin, että yksi pullo tai pulla päivässä olis kohtuutta ja muu sitten sen yli?
VastaaPoistaRikoin muuten äsken sokeripäätöstäni. Tekosyitä tietysti aina löytyy, mutta tämä oli mielestäni aito syy: lapset värkkäsivät suurella vaivalla minulle herkkuiltapalan: reissari (oli jopa voideltu ja välissä leikkele), lasi maitoa ja jukurtti. En millään tohtinut sitä jukurttia alkaa hyljeksimään, kun oli niin tärkeitä kokkeja vahtimassa syömistäni. On ne vaan niin ihania, ei voi mitään! Mun omat!
Mä hoidan omasta mielestäni mielenterveyttäni tuolla yhdellä oluen sihahduksella. Jos kohta vedän kolme olutta joka ilta, huomaan, että huijasin itseäni, mutta tällä hetkellä mielestäni iltaolut tekee minulle hyvää. :)
VastaaPoistaSokeriin minulle ei ole koskaan ollut erityistä himosuhdetta. Minun on helppo käyttää kaikkea kohtuudella. Suolaakin, jota usein himoan, mutta sitten kun saan sitä vähän, se riittää.
Eve Mantuhan on kirjoittanut jonkun kirjankin. Eräs ystäväni sitä taannoin kovasti kehui, mutten ole itse vielä lukenut.